Loppunut.

0n loppunut sanat auringosta,
kerron enää ahdistuksesta,
sanoista,
asioista,
jokapäiväisistä kauhuista.

on loppunut vedet silmistä,
näytän kaiken käsistä,
kärsimyksestä,
elämästä,
satuttavista jäljistä.

on loppunut rakkaus sydämestä,
sen näkee silmistä,
sammuneista,
sairaista,
valottomista ja kuolleista.

Veli.

Ei itke veli tänä yönä,
ei seuraavana päivänä,
Ei näy jäljet kyynelistä,
sanoista kylmistä.

Ei puhu veli iltana,
auringosta seuraavana,
ei näy jäljet huudoista,
kiljutuista kuiskauksista.

Ei elä veli tänä yönä,
ei hengitä, ei elä.
Näkyy jäljet iskuista,
kuuluu kipu itkusta.

Ei ole veli tänä yönä,
eikä enää ikinä,
ei näy kipu silmissä,
vain jälkinä käsissä.

Talvi ja pakkanen.

Lumi luo muhun haavoja,
kylmiä ruhjeita,
verestäviä arpia,
helposti tulehtuvia,

pakkanen kasvoja polttaa,
kuten savu rauhoittaa,
eikä kukaan tuu auttaa,
on yksin seilattava lauttaa

eteenpäin lumihangessa,
jäisessä maassa,
suomessa,
ikiroudan maassa.

Koko maa on jäässä
eikä mun päässä
liiku mitään tässä säässä,
vaikka oisin lämpimässä

talossa,
revontulien valossa,
näkyy jälkiä maassa,
lumihiutaleiden hautamaassa.

Supermies.

Miksi joudun olemaan,
voimakas ja vahva, lentämään läpi taivaan,
olemaan tunteeton ja samalla niin empaattinen,
sydämen sisältä suorastaan apaattinen?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Miksi joudun pysymään,
täällä enkä pääse lähtemään,
mikä pitää mua tässä,
kun olen häviämässä?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Antaisinko olla,
kun alkaa seota polla,
näistä ajatuksista,
teoista ja sanoista?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Ehkä on jo vuoroni
päättää aikani?
Kun olen lopettanut pelini,
kuluttanut velkani,
ja tuhat kertaa pettynyt,
voinko lähteä nyt?

Miksi oli leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia superihmisen,
joka ymmärsi kaiken,
joka oli onnellinen,
ja yksin surullinen,
se turhanpantti entinen?

Pettäjä, jättäjä, sanansyöjä, häviäjä,

Jonain päivänä,
rakennan uuden tulevaisuuden,
ja jonain päivänä,
saan tilaisuuden uuden.

Voin toivoni kiinnittää
yhden ihmisen varaan,
ja lopulta kiittää,
tarttua terävään tavaraan.
Ja kaiken jälkeen,
toivo häviää,
ja tajuan jälleen;
en ole mitään.

Sekuntti sekunnilta,
rakkautta kuolemalta,
tunti tunnilta,
tuntuu niin paskalta.

Sillä kuolema,
pettäjä, rakastaja, murhaaja,
sieluton saalistaja,
pelastaja,
minut vie pois, kadottaa,
hajottaa, maahan pudottaa,
jäädyttää,
pois heittää,
ei rakasta enää.

Enkä ole enää täällä,
en koskaan, enää.

Jonain päivänä,
aion rakentaa elämän,
ja jonain talviyönä,
aion päättää tämän.

Lapsi

Olen sulkenut silmäni,
kuivattanut mieleni,
hiljentänyt puheeni,
ja sitonut kieleni.

Mielipiteistä luopunut,
kuoreksi muuttunut,
muita satuttanut,
ja itseä kiduttanut.

Muuttunut luuksi,
tästä joksikin muuksi,
sielusta mustaksi,
onnettomammaksi.

Luovuttanut
ja yrittänyt,
pudonnut
ja lentänyt.

Noussut
ja kaatunut,
kuollut,
ja henkiin herännyt.

Ja silti minä jatkan,
koko matkan,
alusta loppuun,
lopusta alkuun.

Kuolettaen kaiken,
unohtaen ikuisuuden,
kaikesta luopuen,
lopuksi hajoten.

Sieluton,
ja vieläpä kasvoton,
tuo lapsi onneton,
kuolematon,
hän lapsi kuoleman on.

Mietelmiä.

Suljen silmät ja hukuttaudun,
uneen ja valheeseen tuudittaudun.
Auttakaa mut pois, mä antaudun,
ja peräännyn, vielä vähän laihdun.

Siivet selkäni halkovat,
sulat verijälkiä puhkovat,
onko meidän unelmat,
arvokkaita kuin kuolemat?

Synonyymina kauneuden,
toisten silmissä kauheuden.
Meille itsellemme vain pimeää,
päässä sairaassa on hämärää.

Suljen silmät ja havahdun,
irti päästän, antaudun.
Kiinni otan yhä uudelleen,
mitä voi ihminen luonteelleen?

Jatkan, enkä luovuta,
päässäni kaikuu "vielä laihduta".
Älä anna voittoa muille,
vuosien päästä paisuneille.

Lopetan kuolemassani,
elin hetken unelmassani,
toisessa todellisuudessani,
haavemaailmassani.