Rakas lapsirukka

Piruparka, lapsiriepu, 

elä unissasi yksin kiepu,

revi pois tuo suruhuntu,

kerro mulle toive hento,

ettei pääty linnun lento,

sinä pieni hauras olento. 

Lapsirukka, pieni nyytti,

kuka sua turhaan syytti?

Sanojasi liikaa muokkasi,

sinut maanpinnalle repäisi,

unestasi kylmään herätti,

lupauksensa vanhempas' petti.

Pieni poika, kuin oma lapsi,

muutut aina rakkaammaksi,

elämäni sulle juotan,

salaisuudet sulle luotan, 

jos vain pysyt siinä aina,

vaik' onkin katoava aika.

Rakas pysy siinä vielä,

kaikkea et koskaan tiedä.

Anna odotuksen jättää.

Mä odotan taas huomista,
sanoja vailla sanojaa.
Mä odotan kuoleman luomista,
jotakuta onnen kantajaa.

Näillä pimeillä vesillä,
ei olla me koskaan perillä.

Annan valojen yötä valaista,
sieluni tyhjänä vaeltaa.
Luovun kaikista mun sanoista,
ei tarvitse anteeksi antaa.

Välillä surun kadulla,
ei tee mitään toivolla.

Jätän sydämen katsomaan vierasta,
annan taivaan pois sataa.
Jätän sinut laulamaan rakkaudesta,
voisit jonkun pelastaa.

Käännyn tuntemattomille teille,
ei kerro ne tietä eksyville...

Ja se mink' näät totuutena, on valhetta pahinta.

Ihan mielenkiinnosta voisin itseni näivettää.
"Mitä siitä käteen jää?"
Kauniin luinen ja kapea ruho.
"Ja mielen täystuho"
Entäpä keijukaisen askeleet...
"äänet on valehdelleet"
Tai poskiluut kauneimmat?
"ne särkee sun suunnitelmat."

Entä tyytyväisyys peilikuvaan?
"peilit sanoo; me huijataan"
Mitä sitten jos olenkin
paha virheellinen, se mitä en haluisi?
"Kukaan ei usko vaikka luulenkin,
et joku pelastustasi toivoisi."
Mutta entä mielenkiintoni, kuihtunut olemukseni?
"tietentahtoenko tahdot rumuutta itseesi?"

Mitä sairaus sanoo
"sen järki kumoaa"
ja mitä mieli väittää
"sen todellisuus hävittää"
Ja se minkä näät totuutena
"on valhetta pahinta."

Kädet päästä irti

Kun mä näen maailman
voin rakentaa sen unelman
jonka poltin aikoinaan
ja jätin liekkeinä palamaan

ehkä joskus kaiken haudata voin
samaan aikaan kun sielullain soin
valaistuksen sanoin;

Älä tartu mun siipiini
ellet halua jäädä kiinni
äläkä katso mun silmiini
ellet aio päästää irti
Sillä perhosena en  lennä
antaisit mun jo pois mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
liian kauan olla hävenneenä

Kun mä tunnen maan kasteisen
uskallan ottaa toisen askelen
jonka jätin silloin
kun yritin pärjätä illoin.

ehkä joskus kaiken unohtaa voin,
samaan aikaan ku laulu rinnassain soi,
ne on sanat jotka joku sanoi;

Älä tartu mun muistooni
ellet halua juurtua kiinni
äläkä katso mun sieluuni,
ellet aio päästää irti.
Sillä puolikuolleena en lennä
anna mun tämän kerran mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
sielustaan hävenneenä.

Kädet irti päästä 
pelasta mut jäästä
laula mulle laulu päivästä
ja samalla kädet irti päästä...
 
Älä tartu mun siipiini
ellet halua jäädä kiinni
äläkä katso mun silmiini
ellet aio päästää irti
Sillä perhosena en  lennä
antaisit mun jo pois mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
liian kauan olla hävenneenä.

Vapaa lähtemään

Vaikka oisit vapaa lähtemään
ethän silti jätä mua itkemään
ja vaikka oisit vapaa lähtemään,
älä jätä mua tuuleen lentämään

En ehkä kuulu maailmaasi,
mutta kerran olin sun kaikkesi
ja meillä oli mitä tarvittiin
kunnes kaik' me kuitenkin hävittiin

En ehkä ole sulle mitään
mutten mä näe luonasi  ketään
enkä uskalla pyytää
älä lähde enää.

Vaikka olisit vapaa katoamaan
kuulut yhä minun maailmaan
ja vaikka olet vapaa muuttumaan
pysyt sydämmessäin aina vaan.

En ehkä ole enää luonasi
vaikka tiedän, mä yritin kaikeni
enkä usko enää kohtaloon,
en valkoiseen valoon,
Sillä mä katoon.

En ehkä ole sulle mitään
mutten mä näe luonasi ketään
enkä uskalla pyytää
älä lähde enää

En ehkä ole sulle mitään,
mutta olen valmis yhä yrittämään,
enkä uskalla pyytää,
vielä hetkeksi jää.

Rakkaus.

Kuka tarvii huumeita,
kun meillä on rakkaus,
jok'on kaikista vahvinta,
väkevin pakkaus.

On sama kulkea pää pilvissä,
ja paremp' kuin lattiaa laahaten,
ja kyl se onni näkyy silmissä,
jokainen vastaantulija kun huomaa sen.

On turha piilottaa hymyä,
aseista vahvinta,
älä anna tunteiden peittyä,
se on valinnois pahinta.

Ja vaikka rakkaus katkeaisi,
löytyy joku joka sen korjaa,
ja vaikka tunteet pakastaisi,
joku ne aina noutaa.

Joten unohda kyyneleet,
suru ja murheet,
paljasta sun tunteet,
ja onnelliseks jonkun teet.

Linnunluinen

Jos mä oisin linnunluinen,
en silloin ois sielusta puinen,
ja minä tuulen matkaan aina lähtisin,
omilla siivilläni taivaisiin lentäisin.

Ja jos mä olisin kuin lintu hento,
ei koskaan päättyis maahan mun lento.
Ja jos muä joskus surua aikaan saisin,
mä tottakai kaiken korjaisin.

Jos minä olisin luuton ja pieni,
ei voisi mun synkkä mieleni,
kertoa miten virheellinen oonkaan,
tai miten en mahdu olemaankaan.

Jos mä oisin pieni ja luinen,
ei olisi mun elämäni kuukauden mittainen,
vaan ikuisesti jokaisen sielussa oisin,
ja muistollani mä lentää voisin.

Jos joskus olen mä linnunluinen,
uskon, minä olisin onnellinen.
Ei saisi minusta pahaa sanaa,
sillä pelkästään oisin mä maailman ilmaa.

 ~ Omistettu äidilleni