Ikuisuus

Tänä yönä, minä olen epäonnistunut
ja seuraavana päivänä liian nuutunut,
jokaisena sekuntina itseeni pettynyt
ja sieluni olen pakkaslumessa kylvettänyt.

Tänä vuonna, minä olen kadonnut,
noussut, ja uudelleen vajonnut,
jokaisena tuntina itseäni syrjäyttänyt
ja sydämeni olen talviaamuissa kylmettänyt.

Tässä elämässä, minä olen hävinnyt,
palannut, ja heti pois lähtenyt,
jokaisena minuuttina olen itseni pois heittänyt
ja mieleni ikiroutaan jäädyttänyt.

Tänään, ei mikään ole, eikä mikään ole palannut,
olen kylmissä liekeissä hiljalleen karrelle palanut,
jokaisena päivänä kuolemaa taivaista kurotellut,
ja ajatukseni jonnekkin kauas muuttanut.

Huomenna, olen lukenut enteet, kohtalon tappanut,
maahan kupan kaivanut ja sen sinne haudannut,
jokaisena hetkenä olen tätä vatvonut,
ja kaikkeni vihdoin olen uhrannut.

Darling are you ready to die?

Army of the broken hearts is arounding you,
haunting you, trying to make you blue,
darling are you ready to die?

Army of the petrayed lovers,
is pulling you down from your shoulders,
darling are you ready to die?

Army of the killed relationships,
is taking away your fingertips,
darling are you ready to die?

Cause baby it's your time to pay,
you can never take away the words you say,
you knew and you still play,
darling are you ready to go?

Army on the mad-minded walk,
there is no reason to talk,
darling are you ready to die?

Army of the destroyed love,
they are here, hugh, and above,
darling are you ready to die?

Army of the terrible hunger,
honey, they are growing stronger,
darling are you ready to die?

Cause baby it's your time to pay,
about the mistakes you've made,
about the game yu once played,
darling are you ready to go?

Darling are you ready to die,
army of your haunters will kick you down,
baby are you still gonna lie,
honey they're breaking you down.

Ei se laula enää

Pikkulintu lensi pesästään,
ei se laula meille enään,
on sen siipisulat katkenneet,
ja muistot hyvin kärsineet.
Ei se enää taivaalla lennä,
ei ole hyvä toivoa elätellä,
ei se koskaan enää laula,
ei se koskaan enää laula.

Rautanaula läpi siipisulan, pienen sulan,
kuin lumiukko kevätauringossa minäkin nyt sulan,
pikkulintu pudonneena ei enää laula,
huutaa tuskissaan "Jumala mua auta"!

Pikkulintu lensi etelään,
ei se sinne pääse enään,
ei ilma sitä koskaan kannattele,
ei se edes toivoa elättele.
Mikä riittäisi nostamaan ojan pohjalta
tuon haavoittuneen olennon?
Ei se koskaan enää laula,
ei se koskaan enää laula.

Rautanaula läpi rintakehän, pienen kehän,
kuin perhonen, vain yhden päivän tänä vuonna elän,
pikkulintu uneen vaipuneena ei enää laula,
ei huuda ääneen enää "Jumalauta mua auta"!

Ei pääse läpi kiven, ei ilman eikä taivaan,
tämä pikkulintu kaipaa enää vain rauhaan.
"Päästäkää mut tuskistani, en kai kestä täällä,
ei kanna ilma minua, en ole paikan päällä.
Antakaa mun mennä en halua enää elää,
onko mulla enää mitään
syytä olla siipirikkona kun en enää laula,
kun en koskaan laula, lävisti mut rautanaula".

Rautanaula, lautanaula, läpi lintuolennon,
jätti jälkeensä vain tuskan hyvin hennon,
pikkulintu maatuu syksyn lehtien mukana,
huutaa joku muu sen puolesta "miksei kukaan täällä auta?"

Peurankaataja

Mikä siinä on kun pitää heittää loskaa niskaan,
heittää kaivoon, hukuttaa sitten paskaan?
Näyttää ettet ole minkään arvoinen,
nuori ja niin naiivi, olen aina, kuten ennen.
Olen jalaton peura,
maski viaton, aivan liian nöyrä,
en pidä puoliani, en koskaan sano vastaan,
ja se on syy miksi joudun aina tähän ansaan.

Revi irti raajat,
sillä tavoin minut ojaan kaadat,
hukuttaudun kuopanpohjan mutavesiin,
ja joudun sinne eksyksiin.
Kuljen jälleen ilman karttaa,
annan aina vaiston kuljettaa,
mutta miksi siihen luotan kun se kuitenkin harhaan johtaa?

Mikä siinä on kun pitää hyväksi käyttää,
repiä kaikki ensin irti, sitten jälleen pois jättää?
Näyttää että olen arvoton kuin markan raha,
olenko todellakin aina niin paha?
Istun tässä, vedän jälleen kaiken irti,
sanoillani kasaan jälleen suojamuurini,
ehkä ne kestää, mistä sitä tietää,
jospa aika sen joskus minulle näyttää.

Revi irti kädet, jalat, kasvojeni piirteet,
tiedän kyllä miksi jälleen niin teet,
musta mieli, musta sielu ja se sinusta paistaa,
otsassasi tekstinä se muille loistaa.

Laihtuva mieli

Mä tunnen mun luut,

ja kerron siitä usein, 

ja se säikäyttää muut,

ne ei tiedä miksi näin tein.

Mä tunnen itseni,

nykyään hyvin heikosti.

Kuin olisin toinen olento,

lintu taivaan tai sudenkorento, 

vaikka en mitään niin kaunista,

nykyään enää tunnista. 

En silmiäni ummista,

valvon tunti tunnista

eteenpäin ja kuljen valheessa

lumeen haudatussa salaisuudessa.

En suutani aukaise,

en makua ota huulilleni,

olen tyhjä kuin vampyyrin hauta-arkku,

kuin köyhän miehen matkalaukku.

Mä tunnen mun mielen,

tai ainakin mä yritän.

Muut näkee vain mun kielen,

kun ruokalaan päin irvistän.

En tarvitse mitään,

on muille siellä enemmän,

en tahdo mitään,

vain laihtua enemmän. 

En silmiäni ummista,

valvon tunti tunnista

eteenpäin ja kuljen valheessa

lumeen haudatussa salaisuudessa.

En suutani aukaise,

en ota mitään omatunnolleni,

olen tyhjä kuin saharan autiomaa,

olen maailma ilman jumalaa. 

En tahdo mitään,

vain laihtua vielä enemmän.

---

 

Mitä tahdon

Haluan koskea sun hiuksia,
hukkua syvälle silmiin
joita kannat kasvoillasi
ripsillä kehystettyinä.

Haluan ottaa sun kätesi
vasten omiani
ja päästää irti kaikesta
joka tulee minun surustani.

Haluan sinut tähän hetkeen
pelkästään olemaan
levittämään lämpöäsi
jokaiseen ajatukseeni.

Haluan pois tästä kivusta
joka tulee suoraan sydämestä
haluan sinut tähän viereen
tähän hetkeen.

Murhaaja

Revit siivet perhoselta
nuorelta ja niin hennolta,
poltit ruumiin
jätit sen harmaisiin tuhkiin
et tiedä miksi
mutta itsellesi annat anteeksi
uskot kai että olet tehnyt hyvää tarpeeksi.

Sinisilmäisen pojan
jätit pohjalle ojan,
kylmänä talviyönä,
niin loppuunkäytettynä,
tunnontuskitta ohitat talot
näet ikkunassa kiiluvat valot.
ja nähtyäsi kynttilän ikkunassa,
tiesit miksi olet olemassa.

Murhaaja on uravalinta,
sekopäille, jotka ei tiedä pahinta,
ne kulkee yönä mustanpuhuvana,
ja kutsuu uhrit luokseen kuiskauksella.

Murhaaja on salanimesi,
vastalöydetty kutsumuksesi,
katsot aurinkoon sokeutumatta,
onko tää todella sun unelma?

Lapsuutesi traumoja
kostat armotta,
vaanit yksinäsi
ja kun uskot sopivan näkeväsi,
sä juokset kiinni kuin peto,
ja kiinni saadessa on käsissäsi onneton olento,
se anoo armoa,
ja sitä jaksat katsoa
vain hetken ajan kunnes otan esiin puukon,
ruumiin jätät annat kuoleman suukon. 

Ei sua vaivaa sireenit
kun löydät seireenit,
syvän meren tumman taivaansinisen
nuoren heinähiuksisen,
ajattelet miten hyvin sitä veri pukee
ja tarjoat sille bussimatkatukee,
istut sen vieressä koko matkan,
ja kun se sanoo "Nyt mä yksin jatkan"
ei se käy päinsä sillä on lasku maksamatta,
ja sä sen puukotat omatunnotta.

Murhaaja on uravalinta,
sekopäille, jotka ei tiedä pahinta,
ne kulkee yönä mustanpuhuvana,
ja kutsuu uhrit luokseen kuiskauksella.

 Murhaaja on salanimesi,
vastalöydetty kutsumuksesi,
katsot aurinkoon sokeutumatta,
onko tää oikeasti osa todellisuutta?