Puhdistautumisrituaali

Kylpyhuoneen ruskeat lattialaatat irvistävät nälkäisinä jälleen, kun kävelen niiden ylitse koti suihkua.
Käännän hanan auki, ja katson vettä joka pärskiytyy suihkusta kylmänä kohti lattiaa. Astun
kylmiä pisaroita karkuun, ja väännän veden lämpötilaa lämpimämmäksi. Kun vihdoin vesi on jalkojeni mielestä  tarpeeksi lämpöistä, on suihkuhuone täyttynyt höyrystä.

Astun veden alle, ja tunnen kuinka pisarat polttavat ihoani kuin kuumaksi taotut tikarit. En siltikään
väistä niitä, vaan annan tulisen veden huuhtoa vartaloani kivuliaasti. Veden menetettyä satutustehonsa kurotun ottamaan metallikehikosta tyhjentyneen saippuapullon korkin, ja kyykistyn avaamaan lattian reitetyn kannen. Tuijotan hetken aikaa lattiasta paljastunutta viemäriputkea, jonne vesi hyppää reunalta kohti tuntematonta. Huokaan ja tönin varpaillani viemärinkantta hieman kauemmas.

Nousen jälleen pystyyn, vesi huuhtoo ylitseni kun pesen raajani vaaleanpunaisella koko perheen saippualla, ja vedän pesusienellä punaisia raitoja valkean vaahdon sekaan. Annan veden viedä kaiken vaahdon pois, ja venytän käsiäni kuin haluaisin päästä lentoon. Nyt.

Kyyristyn. Nostan käteni ja annan veden virrata hetken sormieni lävitse, kunnes uskon niiden olevan tarpeeksi
puhtaat. Silmiä räpäyttämättä tungen sormeni kohti kurkunpäätä, ja annan saasteen valua pois vatsalaukusta, kurkun kautta ulos kehostani. Tunnistamattomat, likaiset palat jostain mitä ihmiset syövät makaavat kuolleina lattialla. Ruoanpalat valuvat kohti viemäriä, ja avitan niiden matkaa potkimalla niitä hiljalleen eteenpäin.

Saatuani suuren osan saastepaskasta ulos, tunnustelen vatsaani, ja kyyristyn jälleen. Vielä liikaa,
vielä liikaa kaikkea, saastetta, likaa, paskaa. Sormet löytävät tiensä kurkkuun ja ruoka nousee ylös
vatsahappojen saattelemana. Kun tiedän olevan valmis, avaan suuni ja vesi valuu kädenlämpöisenä
haponmakuiseen suuhuni, puhdistaen jokaisen kolon saasteen mauilta. Kurlutan vettä, ja syljen sen kohti ruskeita laattoja, jotka näyttävät jälleen tyynen tyytyväisiltä. Ei enää nälkää.

Pesen kehoni vaaleanpunaisella saippualla, ja valutan shamppoota päähäni. Vesi vie kaiken ruoan perässä viemäriin, ja tiedän olevani puhtaampi, sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Höyry on noussut kattoon, kun viimein sammutan suihkuhanan. Avaan kylpyhuoneen oven, ja kodinhoitohuoneessa kiedon kylpytakin kananlihalle menneen ihoni ympärille. Hiukset saavat kruunukseen pyyhkeen, ja olen jälleen valmis poistumaan.

Kävellessäni kohti makuuhuonettani tunnen sydämeni jyskyttävän äärettömän nopeasti. Se menee pian ohi, tiedän sen, mutta jonain päivänä en enää tule tuntemaan tätä puhdistaumisen fyysistä jälkeä.