Lasi, toinenkin heti perään,
siihen yöllä sitten herään,
kuulen askeleet löntystelevät,
jotka muita häiritsevät.
Kuulen lasinsirpaleita,
näen pullonkappaleita,
likaiset kengät ojanpohjan,
löydön yhden puhtaan kohdan.
Tahrat likaavat valkean maton,
jos ylös katson, näen paskaisen katon,
verhot on puoliksi irronneet,
ne on seinää pitkin pois valuneet.
Ja joka kerta kun käy näin,
uskottelen että kaikki menee vielä oikeinpäin,
että enää ei tarvitse nähdä tätä,
mutta tiedän että jatkuu, ellen häntä jätä.
Ja joka kerta kun käy näin,
käännän mieleni nurinpäin,
silloin en voi nähdä,
mitä pitäisi mun tehdä.
Jälleen kerään pois pullot,
hiljaa poistun ja sammutan valot,
pimeys nielee minut kuin hyttysen,
olen heikko vielä hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti