Psykedeelisen kaunis maailma

Psykedeelisen kaunis maailma,
meidän kaikkien ikuisena riesana,
piikikkäänä kiin ruusunvarsi,
viattomana kuin nuori lapsi.

On sininen taivas ja kuumeinen kesä,
ja on talvi johon loppuu ihmisten elämä,
syksy vie sateineen kauneuden maasta,
kevät saa talven lakkaamaan olemasta.

Virtaava vesi ja pilvinen katto,
jokainen laakso ja nurmikkomatto,
kalliot kaikuvat menneisyyttä,
vain kuolema näyttää virheettömyyttä.

On ihmisvirtoja paikasta toiseen,
tunteita niil' on surusta iloisuuteen,
nuoresta vanhaksi osa kasvaa,
toisilla hetket jo taivaaseen jatkaa.

Sanoja monilla liian vähän,
muutaman niistä vuodatan tähän,
ja toivon että jokainen sielunsa purkaa,
jotakin tälle maailmalle antaa.

Psykedeelisen kaunis maailma,
raikas ja hengitettävä ilma,
piikikkäänä kuin siili luonnon,
tänään vielä me kierrämme tuhon.