Pakoon

Milloin pääsen susta irrottumaan,
olen valmis luovuttamaan,
tahdon päästä maailmaan,
päästä ulos nauramaan.

Milloin saan taas rakastaa,
katsoa ja olla vaan,
kun ulkona on valoisaa,
haluan takas tuntemaan.

Vaan kun pilvet vyöryi eteen auringon,
mä tiedän, näet mussa vain vahingon.

En tiedä mitä tehdä enää voin
mä kaikki tuntemukset tänään koin
enkä niistä pääse eroon,
olen tarttunut kuin kala verkkoon,
tahdon tänään pakoon.
Koska aika alkaa loppumaan,
pääsen vapaana juoksemaan,
olen vapaa katoamaan,
ja takaisin palaamaan.

Koska sinä sait mun tuntemaan,
tunteet kaikki tämän maan,
toivon, sinut muistaa saan,
kun pääsen elossa olemaan.

Vaan kun pilvet vyöryi eteen auringon,
tajusin, olin tehnyt pahan vahingon.

En tiedä mitä enää voin
mä kaikki tuntemukset tänään koin
enkä niistä pääse eroon,
olen tarttunut kuin kala verkkoon,
tahdon tänään pakoon,

takaisin valoon,
tuohon rakkauden taloon,
hukun kohtaloon.