Suljen silmät ja hukuttaudun,
uneen ja valheeseen tuudittaudun.
Auttakaa mut pois, mä antaudun,
ja peräännyn, vielä vähän laihdun.
Siivet selkäni halkovat,
sulat verijälkiä puhkovat,
onko meidän unelmat,
arvokkaita kuin kuolemat?
Synonyymina kauneuden,
toisten silmissä kauheuden.
Meille itsellemme vain pimeää,
päässä sairaassa on hämärää.
Suljen silmät ja havahdun,
irti päästän, antaudun.
Kiinni otan yhä uudelleen,
mitä voi ihminen luonteelleen?
Jatkan, enkä luovuta,
päässäni kaikuu "vielä laihduta".
Älä anna voittoa muille,
vuosien päästä paisuneille.
Lopetan kuolemassani,
elin hetken unelmassani,
toisessa todellisuudessani,
haavemaailmassani.
