Häkkilintu.

Harmaat, kylmät metalliset kalterit,
halusit mut omaksesi, häkkiin lukitsit,
enkä nää valoa ilman varjoja, niitä tummimpia,
tuijottaen yhteen kohtaan, metallikaltereita lujimpia.
Kituutettuna makaa päivästä toiseen paikallaan,
maailma pyörii, sulat lähtee tuulen mukaan,
ja kun on yksi toive, sille käyttötarkoitus ois,
rakas jumala päästäisitsä mut pois?

Pelkkä häkkilintu häkissä liian pimeässä,
maailmassa kahden värin, yksin hämärässä,
silmät suljettava kun saapuu möröt uniin uusiin,
kuin lapsi lukittuna aamuun asti painajaisiin.
Pelkkä häkkilintu häkissä kolkoimmassa,
armoa jumalalta anelemassa,
piilossa maailmalta, hukkumassa pahaan,
eikä mikään, kukaan auta pois, eikä turvaan.

Eloton lintu, valkoisesta mustaksi muuttunut,
omistajasta tuli vittuuntunut, ylisuuttunut,
muttei lintuun mikään enää satu,
unelmana on ikkunantakainen katu,
turhana toiveena ulospääsy, menolippu ulos,
silmät sulkee, tää oli luottamisen tulos,
päivänvalon kaipuusta kulkee tunteet nälkään,
kuihtuu häkkilintu elämänjanoon, tunteeseen ikävimpään.

Pelkkä häkkilintu häkissä liian pimeässä,
maailmassa kahden värin, yksin hämärässä,
silmät suljettava kun saapuu möröt uniin uusiin,
kuin lapsi lukittuna aamuun asti painajaisiin.
Pelkkä häkkilintu häkissä kolkoimmassa,
armoa jumalalta anelemassa,
piilossa maailmalta, hukkumassa pahaan,
eikä mikään, kukaan auta pois, eikä turvaan.

Ehkä lintu nyt haudataan,
mihin sitä enää tarvitaan,
maahan kuoppa kaivetaan ja se pois nakataan,
kuin roska se pois tieltä raivataan.
Kuoppaan paistaa valonsäteet,
luoden linnunsilmiin onnenkyyneleet,
se on haudassa vapaa, vaikkei pääse lentämään,
toteutunut unelma jää silti elämään.

The end.

Tätä kipua on vaikea sanoin kuvailla
ja naurettavaa sitä yrittää sanoiksi muotoilla
kun eivät riitä enää surunkuvaukseen sanat
ja on turhauttavaa kun avautuvat kyynelkanavat
on pyyhittävä silmät että pystyy jatkamaan
hiukan muistella että löytää sanoja kuvailemaan
sitä iltaa kun suuren virheen opin
tälle kaikelle sain aiheutettua pelkästään stopin
sinulle ja pienelle mielellesi sokin
Kai tätä on turha selittää enää enempää
kun ei mitenkään saa poistettua tekoja, niistä arvet tietenkin jää
ja mitäpä tässä enään edes yrittämään
ethän aio olla olemassa, et huomenna etkä tänään
luovuttanut kun olet kokeilematta enää
löytyisikö täältä hyvää syytä elää
ja kun väsymys alkaa kipua luomaan
sulje silmäsi ja anna väsymyksen päästää uni tuomaan
kun et onnistu niin voit veitseen tarttua
viiltojen myötä henkisesti vahvemmaksi karttua
veren mukana kun pois annat surun valua
et tunne enää sitä kuolemisen halua
sanot jälleen ne sanat joilla saat muut kyyneliin
"on mun aika lähteä, näkemiin"
on turha toistella miten aina löytyy toivoa
kun et ole enää valossa vaan osana sen varjoa
rakkauttakin löytyy mutta mitä sillä tehdä
ei elämän kauhetta piiloteta sillä
ja sydäntä särkee kun on jotain miksi sinnitellä
helpointa on siis päästää irti ja unohtaa hyvästellä
ja kun viimein saapuu lehdet puihin
sä lennät pois etkä enää katso muihin
ristisi maahan hakataan ja siihen nimi kaiverretaan
tuhotaan monta elämää ja eläviin haavoja vuollaan
sun vuoksi me muut kuollaan.