Häkkilintu.

Harmaat, kylmät metalliset kalterit,
halusit mut omaksesi, häkkiin lukitsit,
enkä nää valoa ilman varjoja, niitä tummimpia,
tuijottaen yhteen kohtaan, metallikaltereita lujimpia.
Kituutettuna makaa päivästä toiseen paikallaan,
maailma pyörii, sulat lähtee tuulen mukaan,
ja kun on yksi toive, sille käyttötarkoitus ois,
rakas jumala päästäisitsä mut pois?

Pelkkä häkkilintu häkissä liian pimeässä,
maailmassa kahden värin, yksin hämärässä,
silmät suljettava kun saapuu möröt uniin uusiin,
kuin lapsi lukittuna aamuun asti painajaisiin.
Pelkkä häkkilintu häkissä kolkoimmassa,
armoa jumalalta anelemassa,
piilossa maailmalta, hukkumassa pahaan,
eikä mikään, kukaan auta pois, eikä turvaan.

Eloton lintu, valkoisesta mustaksi muuttunut,
omistajasta tuli vittuuntunut, ylisuuttunut,
muttei lintuun mikään enää satu,
unelmana on ikkunantakainen katu,
turhana toiveena ulospääsy, menolippu ulos,
silmät sulkee, tää oli luottamisen tulos,
päivänvalon kaipuusta kulkee tunteet nälkään,
kuihtuu häkkilintu elämänjanoon, tunteeseen ikävimpään.

Pelkkä häkkilintu häkissä liian pimeässä,
maailmassa kahden värin, yksin hämärässä,
silmät suljettava kun saapuu möröt uniin uusiin,
kuin lapsi lukittuna aamuun asti painajaisiin.
Pelkkä häkkilintu häkissä kolkoimmassa,
armoa jumalalta anelemassa,
piilossa maailmalta, hukkumassa pahaan,
eikä mikään, kukaan auta pois, eikä turvaan.

Ehkä lintu nyt haudataan,
mihin sitä enää tarvitaan,
maahan kuoppa kaivetaan ja se pois nakataan,
kuin roska se pois tieltä raivataan.
Kuoppaan paistaa valonsäteet,
luoden linnunsilmiin onnenkyyneleet,
se on haudassa vapaa, vaikkei pääse lentämään,
toteutunut unelma jää silti elämään.