tiistai 29. tammikuuta 2013

Hitaasti, todella selkeästi

Anna minun kadota
hitaasti
olen matkalla pois
todella
oletko valmis päästämään minut menemään
selkeästi
tarvitsen parempi paikka mennä

kaikki hetket olen nähnyt
niin selkeästi
joka sekunti elämäni on ollut
todella
ja sinä, anna minun hiipua
hitaasti
olen menossa pois

salaisuuksia seinillä
ei enää valheita
enää onnellisen lopun tarinoita

salaisuuksia tallennettuna puheluihin
ei enempää katseita
ei enää valitettavasti päättyy valheita


pyydän, anna minun hiipua
aion jatkaa jollakin tavalla
mutta niin kauan kuin olen täällä
tiedän, minun pitäisi olla jossain muualla

ole kiltti, rakas lyö liipaisinta kerran
pyydän, se on paljon, mutta odota
ennen kuin olet tehnyt sen, mitä oli tarkoitus tehdä kerran
todellisuudessa, se on totta.

salaisuuksia seinillä
ei enää teeskennellä
ei enää esittämistä

Salaisuuksia tallennettuna puheluihin
ei enempää rakkauslauluja
ei enää valheita


anna minun hiipua
anna minun lähteä täältä
minun täytyy löytää toivoa
pyydän, haluan pois täältä

Kaikki mitä olen ikinä pyytänyt oli ...

tiistai 8. tammikuuta 2013

86 400 sekuntia

Joku normaali nuori olisi voinut tokaista "haista paska", kaveriläppänä tai harmistuksissaan. Se olisi tavallinen reaktio tapaamisen peruuntumiselle, odotetun tapaamisen.

Mä joudun menee mutsin kaa Carlingsii, ku se haluu

lukee puhelimen näytöllä. Ja minä, joka en halua vaikuttaa säälittävältä tai välinpitämättömällä - olkoonkin että yleensä olen sellainen -, näpytän neutraalin vastauksen;

Okei. Nähdään joskus toiste sitten.

Piste kuittaa, ja oikeinkirjoitus pysyy. Eikä mikään tässä mielialassa muutu, on vain keksittävä jotain tehtävää tyhjään päivään. Maalattava to Do -lista tyhjään kankaaseen tai kivilaattaan. Valkoiseen tiiliseinään. Kirjoitettava pois rajaton aika, loputtomat yksinäiset minuutit ja tylsät puolituntiset. Laskettava hengenvetoja ja oltava.

Mutta miksi?

Koska, ihminen syö tylsyyteensä. Ja en voi tuntea tylsyyttä, sillä en voi syödä. En saa. Ruoka on likaa ihmisen sisäisessä lauussa, sekaisia makuhajuja suussa ja polttavaa täyttymistä kurkussa. Kaloreita, hiilihydraatteja, perunoita ja ketsuppia. 

Pienenä laitettiin ketsuppia leivän päälle, eikä mietitty tai tiedetty että siinä on todella paljon kaloreita. Ketsupilla piirrettiin lihapullakastikkeeseen hienoja raitoja ja sitä heitettiin jopa vihreään hernekeittoon. Nykyään keitto on lasi kuumaa vettä liemikuutiolla. Lasi vahvaa kontrollia ja hallintaa.

Puhdasta voimaa.

Ehkä paikkaan tylsyyden katsomalla Ruokaa rakkaudella -paskaa television ruudusta. Senkaltaisten ohjelmien ruoat levittävät rasvanhajua viikkojentakaisista kuvauksista ruudun läpi olohuoneisiin, täyttävät sillä meidän halumme, jotka on sitten tyydytettävä. Silloin kotikokit hyppivät essuissaan ja kadehtivat upeita annoksia paskaruudussa. Turhuutta.

Josta saa rahaa. Jota minä katsojana lahjoitan jollekkin siitä, että he saavat ujuttaa rasvaa rasvan päälle mutakakkuun, sokerin ja kananmunankeltuaisten sekaan. Voita ja margariiniä. Puhdasta pahuutta, sairautta. On sairasta syödä, ruoka on paha! 

Minulle ruoka rakkaudella on kuppi mustaa kahvia aamiaiseksi, kolme nesteenpoistajaa lounaaksi, kaksi CLA+ -kapselia välipalaksi, kaksi desiä kasvislientä illalliseksi, litra vihreää teetä iltapalaksi, yöpalana toimii unilääke. 

Näin olisi aina, ellei joku neroparri olisi sanonut aikoinaan "kuolet ilman ruokaa!"
Eivätkä vanhempani kai halua minun kuolevan. 
Ihan kuin minun tahdollani olisi jotain merkitystä. 

Ihminen pärjää 40 päivää ilman ruokaa, riippuen ihmisestä, ja hänen kroppansa varastoista. Mutta minä, m  i n ä, en saa olla puhdas edes päivää. Kahtakymmentä neljää tuntia. 1440 minuuttia, 86 400 sekuntia, en edes puolta tuosta. 

Joten...

... minun on pidettävä päivät täysinä. Ei ole aikaa syödä. Minä luen kirjaston tuhatsivuiset tarinat, kymmenriimiset runokirjat, sadut menninkäisistä ja päivänsäteistä, Ennen päivänlaskua ei voi. Tarinoissa ei syödä. Niissä ihmiset elävät toivolla ja miekkataisteluilla, ilmalla ja kirjaimilla. 

Ja tämä, tämä on minun miekkataisteluni ruokaa vastaan. Puhtauden puolesta, lukee kilvessäni. Olen puhdas kunnes kaadun ruokapöydän taisteluareenalla taistelussa. 

Tyttö vastaan ruoka.