Revit siivet perhoselta
nuorelta ja niin hennolta,
poltit ruumiin
jätit sen harmaisiin tuhkiin
et tiedä miksi
mutta itsellesi annat anteeksi
uskot kai että olet tehnyt hyvää tarpeeksi.
Sinisilmäisen pojan
jätit pohjalle ojan,
kylmänä talviyönä,
niin loppuunkäytettynä,
tunnontuskitta ohitat talot
näet ikkunassa kiiluvat valot.
ja nähtyäsi kynttilän ikkunassa,
tiesit miksi olet olemassa.
Murhaaja on uravalinta,
sekopäille, jotka ei tiedä pahinta,
ne kulkee yönä mustanpuhuvana,
ja kutsuu uhrit luokseen kuiskauksella.
Murhaaja on salanimesi,
vastalöydetty kutsumuksesi,
katsot aurinkoon sokeutumatta,
onko tää todella sun unelma?
Lapsuutesi traumoja
kostat armotta,
vaanit yksinäsi
ja kun uskot sopivan näkeväsi,
sä juokset kiinni kuin peto,
ja kiinni saadessa on käsissäsi onneton olento,
se anoo armoa,
ja sitä jaksat katsoa
vain hetken ajan kunnes otan esiin puukon,
ruumiin jätät annat kuoleman suukon.
Ei sua vaivaa sireenit
kun löydät seireenit,
syvän meren tumman taivaansinisen
nuoren heinähiuksisen,
ajattelet miten hyvin sitä veri pukee
ja tarjoat sille bussimatkatukee,
istut sen vieressä koko matkan,
ja kun se sanoo "Nyt mä yksin jatkan"
ei se käy päinsä sillä on lasku maksamatta,
ja sä sen puukotat omatunnotta.
Murhaaja on uravalinta,
sekopäille, jotka ei tiedä pahinta,
ne kulkee yönä mustanpuhuvana,
ja kutsuu uhrit luokseen kuiskauksella.
Murhaaja on salanimesi,
vastalöydetty kutsumuksesi,
katsot aurinkoon sokeutumatta,
onko tää oikeasti osa todellisuutta?
