Mun on pakko

Onko mitään mahdollisuutta
juosta tätä karkuun,
kun ruumis alkaa murtuun,
ja mun sielu yksin parkuu.
Eikö ole pakotietä
ruumiin helvetistä,
sielua hävittävistä
tavoista näistä?

Mun on pakko
mun on pakko
mun on pakko
tehdä vaikken tahdo
etten murru kesken kotimatkan,
en tahdo lyyhistyä maahan.

Mun on pakko
mun on pakko
mun on pakko
tehdä vaikken tahdo
ettei kasva kokoa kroppa
tää on aivan mahdotonta

Mutta mun on pakko.

Etsijä

Sama toistuu aina vaan,
pääsenkö koskaan parempaan?
Vai etsinkö ikuisesti suuntaa
tai paikkaa parempaa?

Olenko yksin liikkeellä täällä,
kuljenko liian heikolla jäällä,
palellunko talvipakkasissa,
olenko yksin kevättuulissa?

Mitä musta tänne tulee jäämään,
kun murennun kasaan taas enemmän,
mitä musta tänne kuulumaan jää,
kun en löydä mistään elämää
jossa voisin kulkea rauhassa,
kaikelta pahalta suojassa,
heilua hiljaa tuulessa,
pimeiden puiden juuressa.

En löydä mitään kuitenkaan,
ja silti etsin aina vaan,
mutta tiedän en tule luovuttamaan,
vaikka käskyn saisin suoraan.

Olen vielä hetken yksinäinen,
etsin mä jostain sielunveljen
ja kuljetan meidän pois pimeydestä,
että löydämme valon sydämmestä.

Mitä musta tänne tulee jäämään,
kun sydän peittyy ikijäähän,
mitä musta tänne kuulumaan jää,
kun loppuu sanat runoista nää?
Etsin paikan että voin kulkea rauhassa,
pimeydeltä ikuisesti turvassa,
olisin ja heiluisin tuulessa,
valojen puiden juuressa.

Liian

Olen yksin jälleen täällä
ja liian heikko pysymään paikanpäällä
ei ole pakotietä, ei sitä ollut koskaan
on aika palata samaan vanhaan paskaan.

Olen turhautunut ja väsynyt
näkemään saman minkä olen jo nähnyt
olen nähyt veren ja arpeni,
ja sikiöasentoisen sieluni.

Olen hukkumassa kuolleiden mereen,
sinne putoan lailla sotakoneen
jonka entiset ystävät alas ampuivat
ja pois elävien kirjoista sotilaan ajoivat.

Olen maskin takana jälleen,
onneksi rooli toimii edelleen,
voin esittää kunnes kulissit sortuvat
mutta samalla manalani rajat murtuvat.

Tarvitsen

Tarvitsen sanat joilla voin laulaa
ja niiden rinnalle sydämen jola rakastaa
tarvitsen paikan jossa ollaan me vaan
ettei talvi meitä voi viedä mukanaan

Tarvitsen onnea jotta voin sinua suojella
kaksi silmää joilla sinua katsella
tarvitsen siivet jotta voin sut turvaan lennättää
ennen kuin tuli meidän väliimme ennättää

Tarvitsen sielun jotta voin vierelläs olla
mielen jotta voin kaiken sanoiksi muotoilla
tarvitsen sinut että voin elää
ja lupaan olla tässä, älä koskaan pelkää.