Olen yksin jälleen täällä
ja liian heikko pysymään paikanpäällä
ei ole pakotietä, ei sitä ollut koskaan
on aika palata samaan vanhaan paskaan.
Olen turhautunut ja väsynyt
näkemään saman minkä olen jo nähnyt
olen nähyt veren ja arpeni,
ja sikiöasentoisen sieluni.
Olen hukkumassa kuolleiden mereen,
sinne putoan lailla sotakoneen
jonka entiset ystävät alas ampuivat
ja pois elävien kirjoista sotilaan ajoivat.
Olen maskin takana jälleen,
onneksi rooli toimii edelleen,
voin esittää kunnes kulissit sortuvat
mutta samalla manalani rajat murtuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti