Supermies.

Miksi joudun olemaan,
voimakas ja vahva, lentämään läpi taivaan,
olemaan tunteeton ja samalla niin empaattinen,
sydämen sisältä suorastaan apaattinen?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Miksi joudun pysymään,
täällä enkä pääse lähtemään,
mikä pitää mua tässä,
kun olen häviämässä?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Antaisinko olla,
kun alkaa seota polla,
näistä ajatuksista,
teoista ja sanoista?

Miksi on leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia supermiehen,
joka ymmärtää kaiken,
joka on onnellinen,
ja yksin surullinen,
se terapeutin sijainen.

Ehkä on jo vuoroni
päättää aikani?
Kun olen lopettanut pelini,
kuluttanut velkani,
ja tuhat kertaa pettynyt,
voinko lähteä nyt?

Miksi oli leikittävä
ja sen tueksi esitettävä
roolia superihmisen,
joka ymmärsi kaiken,
joka oli onnellinen,
ja yksin surullinen,
se turhanpantti entinen?

Pettäjä, jättäjä, sanansyöjä, häviäjä,

Jonain päivänä,
rakennan uuden tulevaisuuden,
ja jonain päivänä,
saan tilaisuuden uuden.

Voin toivoni kiinnittää
yhden ihmisen varaan,
ja lopulta kiittää,
tarttua terävään tavaraan.
Ja kaiken jälkeen,
toivo häviää,
ja tajuan jälleen;
en ole mitään.

Sekuntti sekunnilta,
rakkautta kuolemalta,
tunti tunnilta,
tuntuu niin paskalta.

Sillä kuolema,
pettäjä, rakastaja, murhaaja,
sieluton saalistaja,
pelastaja,
minut vie pois, kadottaa,
hajottaa, maahan pudottaa,
jäädyttää,
pois heittää,
ei rakasta enää.

Enkä ole enää täällä,
en koskaan, enää.

Jonain päivänä,
aion rakentaa elämän,
ja jonain talviyönä,
aion päättää tämän.

Lapsi

Olen sulkenut silmäni,
kuivattanut mieleni,
hiljentänyt puheeni,
ja sitonut kieleni.

Mielipiteistä luopunut,
kuoreksi muuttunut,
muita satuttanut,
ja itseä kiduttanut.

Muuttunut luuksi,
tästä joksikin muuksi,
sielusta mustaksi,
onnettomammaksi.

Luovuttanut
ja yrittänyt,
pudonnut
ja lentänyt.

Noussut
ja kaatunut,
kuollut,
ja henkiin herännyt.

Ja silti minä jatkan,
koko matkan,
alusta loppuun,
lopusta alkuun.

Kuolettaen kaiken,
unohtaen ikuisuuden,
kaikesta luopuen,
lopuksi hajoten.

Sieluton,
ja vieläpä kasvoton,
tuo lapsi onneton,
kuolematon,
hän lapsi kuoleman on.