Olen sata vuotta odottanut,
turhaa minuutteja laskenut,
turhaa rukoillut ja toivonut,
kun ei mikään ole muuttunut.
Yksin ollut ja surrut,
osan kivusta välillä saanut.
ja vaikka saanut oisin tilaisuuden,
menetin sen, ainoan mahdollisuuden.
Nämä vuoden eivät unohdu
eikä traumat mielestäni rakkaudeksi vaihdu.
Kun pelasitte lapsuudellani ikuisuuden,
tilalle sen sain pelokkuuden.
jokainen mustelma on uusi,
sen ymmärsin täytin kuusi,
nämä arvet ovat tuskaa pahimmillaan,
samaa toivoin teille, kunpa kuolisitte viinaan.
Ulospääsy on aina tilaisuus uusi,
pois pahasta, siitä on vuosia kuusi.
ensiaskeleet ovat elämäni onnellisuus,
näkyy yhä valoisampana tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti