Ne kattoo sun läpi, et sä ole olemassa
pelkkä varjo vastamopatussa lattiassa
ja jos joku sut huomaa se kuulostaa naurulta
- ei mitenkään kivalta, vaan pirun karulta.
Sä katot lattiaa ja heität jalkaa toisen eteen
sä et oo tänne tullut itkemään tai tunteileen.
Se istuu penkille, aikaa tappaa
päässä heittää tyhjää, on viel' pakko jaksaa
ei kello kulje, ei sekunnit etene.
Niiden katseet viiltää, mutsä et tunne mitään
ei ne tarvii sua, etkä sä tarvi ketään
enää?
Sä kasvat alaspäin, tai niin ne kertoo
henkisesti alemmalle tasolle se vajoo
ja ne tietää et se sattuu mutta ne sit' edesauttaa
koska sanoillaan sua entisestään lamauttaa
Vai haluaako ne muka sua auttaa,
sanomalla mikä susta tekee paskaa?
"Ei me pahalla mut susson jokin vialla,
ja senhän voi kuittaa, siis kelaa tolla naamalla!"
Jos joku päivä sullois astetta parempi fiilis
voit pistää pääs pantiksi että se imetään kuiviin.
Ei sulloo oikeut olla hyvällä tuulella
jos on paska olo jollain muulla
hei vähän pliis sitä empatiaa, tajuuksä kui mullo paskaa?
Oisitsä mun olkapää kunnes päätän taas jaksaa?
Ne kysyy mikset sä puhu mikset sä huuda?
Mikset sä suutas avaa vitun ***ra?
Miks sä oot hiljaa mikset sä naura?
Miks sä oot sä etkä jotain muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti