Kasvot posliiniset, lumenvalkeat,
surulliset silmät, kyynelistä haaleat,
jatkaa nukke pieni yksin kulkuaan,
askeleet johtaa arkkuun, kauniin valkeaan.
Korvissa sumenee, ei näe enää mitään,
ei kukaan auttanut, ei nähnyt nukke ketään,
koskaan ei autettu pois väärältä tieltä,
nyt nukke irvistäen osoittaa mieltä.
Tappouhkaus, kuolema ja elämän loppu,
katse tyhjä, jo on maan alle hoppu,
kello lyö tyhjää, ei kulje henki enää,
ei liiku nukke enää, ei mitään tehtävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti