Sidon kaulaani narulla kirjeen
kerron siinä jokaisen virheen
jonka tein teidän kohdallanne,
täytin teidän mielet turhuudellanne,
siltikin pitkän listan jälkeen kiitän,
naru kaulassa, mä kattoon itseni hirtän,
olohuoneessa mun varjoni luo silhuetin,
se on nyt ohi, mä pelin menetin.
Ennen hautasin kasvot jokailta käsiin,
värit muuttui, riittää ilo enää mustiin,
elämällä leikkiessä siitä ilo lähtee,
odotin liian kauan syytä, mitä elämällä tekee.
nauroin ja hymyilin, sisimmässä kuolin,
tapoin itseäni, sisältäpäin onnea pois vuolin,
ja pian puukko osuikin liian kovasti,
ihmiset pääsi mut hautaan laskeen varovasti.
Pyyhin muistoja pois mielestä,
estän muita nykyään kuolemalle häviämästä,
enkä kerro mitä mietin oman pään sisällä,
ajatukset saa hukkaan kuuntelijat menettämällä,
tekohymyllä ja naurulla pääsi pitkälle,
kunnes joku tajusi mun hädän, pääsi pään sisälle,
se yritti mut hoitoon raahata ja auttaa,
mä sitä varoitin, nyt mä sit koristan mun hautaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti