Sata hetkeä.

Sata hetkeä, minuuttia, tuntia, päivää,
liian paljon aikaa ja elettävää elämää,
kaikessa sen kivussa voimme itsemme tuudittaa,
käsivarsilla pahuuden uusiin uniin nukahtaa,
tilaan pelottavaan, kaamokseen kadota,
paikkaan jossa ei satu, voi rauhassa pudota,
voi itsensä tuhansia kertoja tappaa,
ilman että seurauksena kuolema odottaa.

Sata hetkeä, minuuttia, tuntia, päivää,
jälkiä meren pinnalle jää,
odotanko turhaa että pelastus saapuu,
sattuuko turhaan, joko muurit kaatuu,
annanko surun vallata mieleni,
ja jättää kaiken pois, hävittää sydämeni,
voi mielensä tuhansia kertoja tappaa,
ilman että seurauksena kuolema odottaa.

Sata hetkeä, minuuttia, tuntia päivää,
ei ole minua jäljellä enää,
tekopyhyyteen pystyimme turvautumaan,
kokoajan kauemmas, pois vajoamaan,
kunnes ei auringon säteet pohjalle näy,
ei sydän lyö, ei mun aikani käy.
Ei voi itseään tuhansia kertoja tappaa,
kun saapuu hetki oikea, sua kuolema odottaa.