Kosketus.

Ihmiset odottavat että pääset yli,
jos haluat lohdutusta sulle on aina avoin syli.
Mutta mitä luulet, toimiiko se kun pelkäät liikaa,
näet jokaisessa ihmisessä samaa vikaa,
kuin niissä pahoissa jammu-sedissä joista,
äidit jauhaa ja varoittaa niiden namuista,
joilla ne sut autoon houkuttelee ja sitten satuttaa,
enempää ei kerro, se pientä lasta järkyttää saattaa.
Mä tiedän ihmisiä joille liikaa on käynyt,
joita joku on nurkan takana hämärässä väijynyt,
menneet liian pitkälle, uhrin jättäneet maahan,
odottaneet heidän jonain päivänä unohtavan.
Mutta se kipu syöpyy ihmisten pieneen mieleen,
paikoissa, joissa liikaa on ihmisiä he jäävät ovenpieleen,
he välttelevät ihmisiä ja heidän kosketuksia,
jotain selittävät, kun eivät halua halauksia.
Sun tuskalle on muut ihmiset sokeita,
vaikka onhan niitäkin joiden aivot on nopeita,
ja ne huomaavat sun maskin alla tuskan häilyvän,
näkevät sen arvista joita hihan alla tiedät säilyvän,
Sun muistoille on muut ihmiset sokeita,
vaikka onhan niitäkin joissa on jotain samnkaltaista,
ehkä he ovat samaa aikoinaan kokeneet,
mutta kaiken pitkäksi aikaa sisimpäänsä haudanneet.
Muiden on turha satutettuja ymmärtää,
eiväthän he tunne sen aiheuttamaa häpeää,
kun joku sut on kokonaan pelolla vallannut,
hetken aikaa sua ja sun kehoasi hallinnut.
Tuska on ikuista mutta sitä voit lievittää,
haavoja mielestäsi hitaasti pois häivyttää.