Loppu uudelle alulle,
sirryn taas tapetille,
himmennän ääriviivojani
pilotan rajojani.
Piiloudun taakse verhon,
suojiin valheen heikon,
hukutan murheet uniin,
piilolaaksojen uumeniin.
Ehkä joskus vielä uskallan
rikkoa rajoja armotta?
ehkä joskus mä jaksan,
elää tauotta.
Eikä mikään koskaan saisi
sitä loppumaan,
ehkä joku opettaisi
jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti