Saan välillä ahdistuskohtauksia,
terät kulkevat mukana ja iholla,
odotan liikaa muutoksia,
peitän arpia hihoilla.
Sulen silmät ja hengitän,
maailma ei hajoa,
rauhoittua yritän,
sä et muhun kajoa.
Revin kasvot irti käsin,
näkymättömästi,
pakosta ja väkisin,
huudan turhankin näkyvästi.
Tärisen,
kuulen ääniä,
värisen,
nyt en häviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti