Kun mä näen maailman
voin rakentaa sen unelman
jonka poltin aikoinaan
ja jätin liekkeinä palamaan
ehkä joskus kaiken haudata voin
samaan aikaan kun sielullain soin
valaistuksen sanoin;
Älä tartu mun siipiini
ellet halua jäädä kiinni
äläkä katso mun silmiini
ellet aio päästää irti
Sillä perhosena en lennä
antaisit mun jo pois mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
liian kauan olla hävenneenä
Kun mä tunnen maan kasteisen
uskallan ottaa toisen askelen
jonka jätin silloin
kun yritin pärjätä illoin.
ehkä joskus kaiken unohtaa voin,
samaan aikaan ku laulu rinnassain soi,
ne on sanat jotka joku sanoi;
Älä tartu mun muistooni
ellet halua juurtua kiinni
äläkä katso mun sieluuni,
ellet aio päästää irti.
Sillä puolikuolleena en lennä
anna mun tämän kerran mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
sielustaan hävenneenä.
Kädet irti päästä
pelasta mut jäästä
laula mulle laulu päivästä
ja samalla kädet irti päästä...
Älä tartu mun siipiini
ellet halua jäädä kiinni
äläkä katso mun silmiini
ellet aio päästää irti
Sillä perhosena en lennä
antaisit mun jo pois mennä
liian vaikeaa on olla hävinneenä,
liian kauan olla hävenneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti