Mä tiedän, mä pelkään,
sillä tiedän ettei tää tähän jää tänään,
mä lupaan en huuda kuitenkaan,
vaikka tapahtuisi mitä vaan,
sillä se ei satu milloinkaan,
tottumuksesta mä haavat paikkaan,
mutta mä pelkään ja pelkään,
sillä tiedän ettei tää tähän jää tänään.
Ja se kaikki minkä nään,
ei pääse mun silmistäni häviämään,
ei pyyhi kyyneleet murheita,
on opittava hautaamaan tunteita,
ettei kukaan läpi sinusta nää,
mitä lasinsiruista huoneeseen jää,
ja se kaikki minkä mä nään,
on jäänyt tänne elämään.
Mä muistan ja tiedän,
rajani ja sen kuinka paljon siedän,
mutta niistä kertoa osaa en,
en edes aikaan hetken viimeisen,
kun mä tiedän että tää tulee loppumaan,
et mä pääsen alle rauhallisen maan.
Silloin ehkä hetken ajan tiedät,
toivon että tunnontuskasi siedät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti