Mä odotan taas huomista,
sanoja vailla sanojaa.
Mä odotan kuoleman luomista,
jotakuta onnen kantajaa.
Näillä pimeillä vesillä,
ei olla me koskaan perillä.
Annan valojen yötä valaista,
sieluni tyhjänä vaeltaa.
Luovun kaikista mun sanoista,
ei tarvitse anteeksi antaa.
Välillä surun kadulla,
ei tee mitään toivolla.
Jätän sydämen katsomaan vierasta,
annan taivaan pois sataa.
Jätän sinut laulamaan rakkaudesta,
voisit jonkun pelastaa.
Käännyn tuntemattomille teille,
ei kerro ne tietä eksyville...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti