Valkoiset seinät, valkoinen huone,
huolilla maalatut seinät ja valhe,
kaikelta piiloon suljettuna,
on liikaa päiviä tapettavana.
Ei ikkunat aukea on kalterit tiellä,
kuitenkin kestää tuo poika vielä,
ei hulluksi tule vaikka muut väittää,
itseään unelmilla voi elättää.
Lukittu ovi ja siniset verhot,
on elossa kaikki muut olennot,
toiveet nuo surulliset ja hennot,
mielikuvituksen siivekkäät lennot.
Ulos ei pääse, ei aurinko paista,
ei huoneessa mikään muu loista
kuin kattoon isketyt loisteputkivalot,
seiniin piirretyt kerrostalot.
On tumma pojan nuoren mieli,
piiloon sidottu on puhelias kieli,
ei keksiä sallita hänen mitään,
ei päästetä vieraaksi taaskaan ketään.
On valkoiset seinät ja valkoinen huone,
huolella kirjoitettu sairas valhe,
sairaaksi tuomittu hiljalleen rapistuu,
poika tuo vanki hiljalleen kangistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti