Pikkulintu lensi pesästään,
ei se laula meille enään,
on sen siipisulat katkenneet,
ja muistot hyvin kärsineet.
Ei se enää taivaalla lennä,
ei ole hyvä toivoa elätellä,
ei se koskaan enää laula,
ei se koskaan enää laula.
Rautanaula läpi siipisulan, pienen sulan,
kuin lumiukko kevätauringossa minäkin nyt sulan,
pikkulintu pudonneena ei enää laula,
huutaa tuskissaan "Jumala mua auta"!
Pikkulintu lensi etelään,
ei se sinne pääse enään,
ei ilma sitä koskaan kannattele,
ei se edes toivoa elättele.
Mikä riittäisi nostamaan ojan pohjalta
tuon haavoittuneen olennon?
Ei se koskaan enää laula,
ei se koskaan enää laula.
Rautanaula läpi rintakehän, pienen kehän,
kuin perhonen, vain yhden päivän tänä vuonna elän,
pikkulintu uneen vaipuneena ei enää laula,
ei huuda ääneen enää "Jumalauta mua auta"!
Ei pääse läpi kiven, ei ilman eikä taivaan,
tämä pikkulintu kaipaa enää vain rauhaan.
"Päästäkää mut tuskistani, en kai kestä täällä,
ei kanna ilma minua, en ole paikan päällä.
Antakaa mun mennä en halua enää elää,
onko mulla enää mitään
syytä olla siipirikkona kun en enää laula,
kun en koskaan laula, lävisti mut rautanaula".
Rautanaula, lautanaula, läpi lintuolennon,
jätti jälkeensä vain tuskan hyvin hennon,
pikkulintu maatuu syksyn lehtien mukana,
huutaa joku muu sen puolesta "miksei kukaan täällä auta?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti