Mä tunnen mun luut,
ja kerron siitä usein,
ja se säikäyttää muut,
ne ei tiedä miksi näin tein.
Mä tunnen itseni,
nykyään hyvin heikosti.
Kuin olisin toinen olento,
lintu taivaan tai sudenkorento,
vaikka en mitään niin kaunista,
nykyään enää tunnista.
En silmiäni ummista,
valvon tunti tunnista
eteenpäin ja kuljen valheessa
lumeen haudatussa salaisuudessa.
En suutani aukaise,
en makua ota huulilleni,
olen tyhjä kuin vampyyrin hauta-arkku,
kuin köyhän miehen matkalaukku.
Mä tunnen mun mielen,
tai ainakin mä yritän.
Muut näkee vain mun kielen,
kun ruokalaan päin irvistän.
En tarvitse mitään,
on muille siellä enemmän,
en tahdo mitään,
vain laihtua enemmän.
En silmiäni ummista,
valvon tunti tunnista
eteenpäin ja kuljen valheessa
lumeen haudatussa salaisuudessa.
En suutani aukaise,
en ota mitään omatunnolleni,
olen tyhjä kuin saharan autiomaa,
olen maailma ilman jumalaa.
En tahdo mitään,
vain laihtua vielä enemmän.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti