Seuraukset

Ehkä ensi kerralla.. ehkä ensi kerralla.
Sanat pyörivät mielessäni vinhaa vauhtia.
Seison laajan lehtihyllyn edessä, kotini lähellä sijaitsevassa kaupassa. Käteni tärisevät. Kuuntelen.
Nauru kantautuu kassojen takaa pelikoneilta.
Luokkamme pojat pelaavat täällä usein.
Katson hyllyjen välistä pelikoneita - ketään ei näy.
Nauru kuuluu yhä, luulen että he ovat menossa pankin kautta ulos. Kävelen ympärilleni vilkuillen karkkihyllyille. Herätän varmaan epäilyksiä myyjissä. En välitä siitä.
Katson hyllyjä pitkään. Paniikki iskee, kun huomaan tuttuja - kyllä, pelikoneilta ulos ovat menossa luokkamme pojat. Käännyn ympäri ja hengitän syvään. Ahdistaa...
Odotan että he ovat lähteneet. Kuulen ulko-ovien rasahtavan kiinni. Katson paniikissa hyllyjä - uskallanko kokeilla?
Sieppaan hyllystä suklaalevyn ja kaksi tikkaria. Menen kassalle.
"Euro ja viisitoista senttiä" Myyjä sanoo kyllästyneenä.
Hengitän syvään ja koitan rauhoittua. Annan rahat miehelle.
Odotan vastarahat, ja paniikki lisääntyy. Survon ostokset laukkuuni ja otan vastarahat.
Kävelen nopeaa ulos.
Kun olen päässyt ovesta ulos, lähden juoksuun.
Ei - minä tein sen. Paniikki tulee takaisin.
"Mitä se myyjäkin ajattelee?! Pitää minua varmaan läskinä! Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh. Miksi miksi miksi minä ostin noin paljon kaikkea!?"
Juoksen. Vauhtini hidastuu. Kävelen taas normaalisti.
"Kaikki on hyvin, jos en syö suklaata.. ihan kaikki..."
Juoksen loppumatkan kotiin. Kotona heitän laukun tuolin päälle ja hyppään sängylle. Paniikki.
"En enää koskaan osta suklaata kaupasta!"