Elämä alkaa ja elämä loppuu,
tähän ajatukseen ei kukaan voi tottuu.
Kirjoitan kuolevan ihmisen takia,
joka karkuun yrittää tätä elämän lakia.
Ei liian nuorena hän kuolla saa,
ei junaradalla elämäänsä lopettaa.
On liikaa kokematta, liikaa näkemättä,
mutta silti hän jättää elämänsä hyvästelemättä.
Väittää ettei enää pelastaa voi häntä,
sanoo että suojelee meitä pilven päältä.
Mutta sinne et vielä pääse noin pienenä,
sillä monet tahtoo pitää sut elävänä.
Lupaat puukon kohottaa ja kättäsi satuttaa,
kukaan ei voi auttaa, ei voi kipuasi poistaa.
Mutta vielä et pois lennä, et enkeliksi muutu,
elä turhaan itke, elä varsinkaan suutu.
Koska paikkas täällä maan päällä vielä on,
vielä vähän aikaa, ei elämä ole loppumaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti