Akeleet isäsi iltamyöhään kuuli,
iski sinut pahki oveen, vertavuotava huuli.
Kyynelvirtoja nielemällä yli tästä pääset,
kahden viikon sisällä sä isä yksin jäänet.
Junarata, kaunis rata, kiitää ohi sata junaa,
jokaikisessä vaunussa on sata matkustajaa.
Ahtaus huokuu läpi koko metallikuoren,
pysäyttäisin jokaisen, niinkuin jäävuoren.
Kahden viikon päästä isä yksin tikkuja vuolet,
mietit, mietit ihan yksin loppuuko nää vuodet,
joskus mutta unohdat mut vähän liian pian,
silmistäsi näen elämäsi jokaikisen vian.
Harmaat hiukset, harmaat kasvot,
haavat niitä vasten, kaikki iskut.
Lapsuutesi muistot arvissasi häilyvät,
kipeinä liian pienen pojan muistot säilyvät.
Katse hylkii jokaista, hauta-arkku makaa maassa,
pappi kertoo sanoo jumala näin raamatussa;
maasta olet tullut ja maaksi sinä muutut.
Isä kiljuu yksin, veli sanoo sinä raivostut.
Isku vasten kylkiä, on uuden uhrin vuoro,
itkee taivaassa muiden kuolleiden kuoro.
On hullu mies taas vapaana ei auta poikaa kukaan,
lähtee lapsi yksin vapaana siskonsa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti