Katso, taivaalla lentää pieni linnunpoikanen,
sen vieressä on pieni siniruutuperhonen.
Onko kevät tulossa, iskeekö se oven takana,
vai tummuuko lumi vain auringon avulla?
Tahtooko joku sinut pulasta pois avittaa,
elämän verhoa hetkeksi raottaa.
Koska sinä oelt kuollut, kuollut niinkuin vanha puu,
tuhat pienenpientä kidettä sun haavoistas muodostuu.
Katso katso, vika kerta varmaan kun me näämme,
hetkeksi vain tähän kohtaan kahdenkesken jäämme.
Koskaan emme puhuneet, vain pari kertaa tavanneet,
silloinkin vain katsoimme toisiamme, ja pullot avanneet.
Viinaa kurkusta alas, mansikan kitkerä maku,
maksoi vähän liikaa taaskin kerran tämä haku.
Tunteet viimeiset nyt hukkuu, jäljelle jää tää kaikki paska,
nyt me juostaan yhdessä käsikädessä junaradalle koska
masennus vie voimamme, heikoksi meidät tekee,
koska kuolema heti meidät tahtoo täältä vekee.
Hiljaa kuuntelemme, viime hetken tärinät tunnemme,
pian kyynelvirtojen värinät kuulemme.
Herätään ja tunnetaan, kaikki tämä muistetaan,
skitsofrenia meillä leikki, se taas huomataan.
Viimeinen reissu, viimeinen sairaalakäynti,
ensikerralla onnistuu elämämme vienti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti