Enkelin siivet

Tyttö seisoo huoneensa kokovartalopeilin edessä. Hän kääntyilee ja vaihtaa jatkuvasti asentoa.
3/4 kulma... sivulta... edestä. Tyttö tuijottaa peilikuvaansa. Hän nostaa paidan helmaa niin, että vatsa näkyy. Tyttö kierittää sormea napansa ympärillä. Hän laskee kätensä ja kääntyy sivuttain. Tyttö vetää vatsan sisään ja ohut iho paljastaa kylkiluut.
Tyttö kääntää katseensa jalkoihin. Jalkoihin, joita peittävät mustelmat ja arpeutuvat haavat.
Hän alkaa tökkiä reisiään ja katsoo, kuinka ne jäävät hyllymään.
Tyttö pyörähtää ympäri ja katsoo selkäänsä.Lapaluut näyttävät siiviltä törröttäessään ihon läpi. Niiden välissä kulkee ohut selkänikamien jono. Tyttö kuljettaa etusormeaan pitkin selkärankaa.
Hän huokaa syvään ja ottaa lasin pöydältä.Hän kaataa vettä kurkkuunsa ja sulkee kattovalon. Hän valahtaa vuoteelleen ja sulkee silmänsä.
- Typerys... hän kuiskaa hennolla äänellä yöhön. Tyttö vaipuu hiljaiseen, levottomaan tilaan - uneen.

Sama toistuu päivittäin, kunnes peili muuttuu lumenvalkoiseksi tiiliseinäksi. Huokaukset valkoisessa huoneessa piipittäviksi laitteiksi.
Tyttö ei enää huokaile. Hän makaa paikallaan päivin öin, kääntäen välillä kylkeään.
Tytön siivet työntyvät esiin hitaasti, miltei puhkaisten ihon. Napa painuu syvälle kylkiluiden väliin.
Hänen kasvonsa ovat surumieliset, niissä ei ole enää loistoa. Jäänsiniset silmät ovat harmaantuneet, kuin niistä olisi valunut väri pois. Tyttö kääntää kylkeä ja sulkee silmänsä, muttei nukahda.

Tytön tilaa ei enää kutsuta kriittiseksi. Tytön tilalla on valkoinen risti.
"Ann-Marie Crashment synt. 19.7.1994 kuollut 6.4.2010. Lepää rauhassa."
Valkoisen ristin eteen syttyy kynttilä kerran kuukaudessa.
Tyttö katsoo itkeviä ihmisiä hiljaa, hänhän halusi vain olla enkeli.
Hän lentää takaisin pilvien päälle, ja tytön kyyneleet valuvat sateena maailmaan.
Tytön viimeinen toive oli, ettei kukaan saa näitä Enkelin siipiä.