Höyhentanssija

Nousen varpailleni ja kävelen pienin askelin kohti lampea.
Liidän ilman halki lammen ylle.
Leijailen alas kuin höyhen, ja laskeudun veden pinnalle.
Pinta ei värähdä jalkojeni alla.
Nostan käteni ylös, kohti kuuta.
Tanssin veden pinnalla.
Vesikasvit allani näyttävät kurottelevan minua.
Pitkät, vihreät lehdet liehuvat jalkojeni alla.
Mutteivät saavuta minua.
Hiljaisuus.
Rikkumaton hiljaisuus vallitsee ympärilläni.
Linnut eivät laula. Tuuli ei puhalla.
Minä en hengitä.
Pyörin ympyrää veden pinnalla.
Ilma kiristyy. Kylmenee. Pakastuu.
Lampi jäätyy altani, ja taivaalta putoaa hentoja lumihiutaleita.
En huomaa sitä, pyörin pitkin veden pintaa.
Lumi on luonut lammen ympärille koskemattoman, valkoisen hunnun. Kaikki on verhoutunut valkoiseen.
Hypähdän yhä uudestaan ja uudestaan pitkin lammen pintaa.
Ympärilläni kukat kuihtuvat valkoisen lumen alle.
Taivas itkee mustia hiutaleita.
Ympärilläni on mustuutta.
Lehdet putoavat ympärilläni. Kaikki kaunis katoaa.
Kaadun. Tanssini on loppunut. Valahdan lammen pinnalle.
Vajoan hitaasti, hyvin hitaasti veden alle.
Suljen silmäni.
Joku tulee jatkamaan tanssiani pian. Tiedän sen.